Ajatuksia konserttien suunnittelusta
Omien kuorojeni ohjelmistovalintoihin heijastuu henkilökohtainen elämäni sekä kulloinkin itseäni puhuttelevat teemat ja musiikki. Ohjelmistotyöhön tulee ajan myötä rutiinia mutta myös syvyyttä, kun oma taiteellinen identiteetti löytyy ja vahvistuu. Olen toteuttanut konsertteja muun muassa suomalaisen luonnon, ilmastoteeman ja feministisen lavarunouden ympärille. Aiheet ovat puhutelleet minua henkilökohtaisesti, ja on tuntunut merkitykselliseltä saada ilmaista itseäni taiteen kautta tällä tavoin.
“Yhteisöllinen, esteettinen ja luovasti tuotettu kuoromusiikki voi olla hyvää vastamyrkkyä nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyydelle.”
Sabrina ja Saarten tyttäret luo uutta kuoromusiikkia laulukollektiivin voimin. Kuva: Jesse Pasanen
Yhteiskunnallisesti kantaaottavasta kuoromusiikista puhuessa herää helposti mielikuva 1970–luvun poliittisesta teatterilauluperinteestä, vaikka kantaaottavuuden ja vaikuttamisen keinoja sekä tasoja on toki monia. Mielestäni on tärkeää muistaa ja tiedostaa laulun poliittinen voima historiassa. Samalla on turha kuvitella, etteikö musiikki olisi poliittista tänäänkin. Yhteisöllinen, esteettinen ja luovasti tuotettu kuoromusiikki voi olla hyvää vastamyrkkyä nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyydelle. Ajatus siitä, että kuoromusiikki tai taide ylipäätään tekisi ihmiselle hyvää pitää kuitenkin jo sisällään kannanoton hyvästä elämästä. Onko taiteen funktio viihdyttää, tuottaa sisältöä vai avata uusia näkökulmia filosofian tavoin?
Koen taiteen tekemisen olevan yhteiskunnallinen kannanotto jo lähtökohtaisesti. Taiteen tehtävä on sysätä meidät erilaisten tuntemusten, ajatusten, maailmojen ja kokemusten äärelle. Erään kuulemani ajatuksen mukaan taide on kuin leirinuotio, jonka tarkoitus on houkutella ihmiset yhteen saman aiheen äärelle. Kuoromusiikissa kuulijan vastuulla on muodostaa kuulemastaan oma tulkinta. Koenkin arvokkaaksi tilan jättämisen taiteen kokijalle itselleen: Kuulijaa ei tule aliarvioida, eikä taidetta pidä selittää puhki.
Musiikin merkitys voi muuttua erilaisissa tiloissa ja tilanteissa. Savolaisen Osakunnan Laulajat esiintymässä Viron Kansallismuseossa Tarttossa syksyllä 2019. Kuva: Jesse Pasanen
Kuorosävellysten tekstit ovat luonnollisesti vaikuttamisen keino. Myös säveltäjän työpöydällä käytetään valtaa. Vaikka laulutekstit eivät sisältäisikään poliittista agendaa tai suoranaista valistusta, päätös jonkun tekstin käyttämisestä, sen eri kohtien painottamisesta sekä musiikilla sävyttämisestä ovat valintoja. Ohjelmistovalinnat ovat niin ikään vallankäyttöä: mikä tai kenen säveltämä musiikki soi? Naisena ja säveltäjänä olen ilahtunut viimeaikaisesta naisten säveltämän musiikin esiin nostosta kuorokentällä, vaikkakin ihannemaailmassa säveltäjän sukupuolella ei ole enää väliä. Omissa kollektiivisen kuorosäveltämisen projekteissani olen sekoittanut rooleja niin, että laulajat saavat äänensä kuuluviin musiikin säveltäjinä. Erilaisten taiteilijamyyttien purkaminen onkin itselleni tärkeä kannanotto.
“Kuoronjohtajan ei pitäisi väheksyä laulajien tarvetta itseilmaisuun ja arvojen pohdintaan.”
Kuoromusiikin erityislaatuisuus on elävä ja hengittävä instrumentti, joka täytyy valjastaa paitsi fyysisesti, myös psyykkisesti ja sosiaalisesti yhteistä tavoitetta kohti. Uskon laulajien kiinnittyvän syvällisemmin ohjelmistoon, kun he saavat kokea musiikin edustavan heille tärkeitä ja omakohtaisia arvoja. Kuoronjohtajan ei pitäisi väheksyä laulajien tarvetta itseilmaisuun ja arvojen pohdintaan. Muutenkin on hyvä tutkia, missä määrin kuoro on johtajansa instrumentti tai muusikkojen yhteisö. Yritän usein houkutella laulajistani esiin esiintymistilanteissa taiteilijuutta: ”Olkaa artisteja!” Tästä seuraa usein hieman huvittuneita mutta vaivihkaisen tyytyväisiä hymyjä sekä parhaimmillaan lavalla koko olemuksellaan hehkuvat laulajat. Laulajien ei tarvitse saada päättää aina ja kaikesta, mutta ainakin jonkinlaisen keskustelevan kulttuurin ja joskus jopa vaikuttamisen illuusion rakentaminen kuoron sisälle voi olla viisasta.
Katutanssijat elävöittävät kollektiivisesti sävellettyä Kantelettaren joulutarinaa. Sabrina ja Saarten tytärten joulukonsertti Vantaan taidemuseo Artsissa 2017. Kuva: Jesse Pasanen
On mielenkiintoista havaita, miten musiikin merkitys muuttuu erilaisissa tiloissa ja tilanteissa. Myös konserttien otsikointi, visuaalinen ilme ja ohjelmalehtisten esittelytekstit ovat osa viestintää ja vaikuttamista. Konventioiden ja perinteisten käsitysten horjuttaminen esimerkiksi osallistavilla elementeillä ihastuttaa eräitä ja puistattaa toisia. Uusilla vesillä uiskennellessamme kiepumme nerokkuuden ja outouden sekä omaleimaisuuden ja vaivaannuttavuuden välillä.
“Miksi lokeroitua ja lukita itsensä jonkun tietyn ajatusmallin sisään – otetaan sen sijaan taiteen vaikuttamisen koko spektri käyttöön ja herkistytään rohkeasti omalle taiteelliselle intuitiolle ja persoonalle!”
Maailma muuttuu kiivaammin kuin koskaan. Kuoronjohtaja voikin pohtia, kokeeko olevansa konservoijia vai uuden perinteen kehittäjä. Kuoromusiikilla ei ole varaa jäädä elitismin vangiksi, vaan sen pitää elää ja uudistua kerta toisensa jälkeen. Koen kuitenkin, ettei yksittäisellä kuoronjohtajalla ole tarvetta asettua yhteiskunnallisesti vaikuttavan kuoromusiikin puolesta ja vastaan. Miksi lokeroitua ja lukita itsensä jonkun tietyn ajatusmallin sisään – otetaan sen sijaan taiteen vaikuttamisen koko spektri käyttöön ja herkistytään rohkeasti omalle taiteelliselle intuitiolle ja persoonalle! Se rikastaa kuorokenttää ja tekee kuoromusiikista ajassaan kiinni olevan, myös ympäristölleen mielenkiintoisen ja puhuttelevan ilmiön.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin osana haastattelua Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen jäsenlehti Bulletinissa.