Yrittäjyysopettaja Johannes Kaira: “Mikään työ ei ole ikinä hukkaan heitettyä, jos nautit siitä.”
Haastattelemani arkkitehti ja Aalto-yliopiston yrittäjyyskoulutuksen kehittäjäopettaja Johannes Kaira pohtii muun muassa yrittäjyystaitoja, sisäisen motivaation syntymistä, johtajuutta kriisiaikana sekä sitä, mitä yhteistä kuoro- ja bisnesmaailmalla on keskenään. Onko jotain mistä kuoronjohtajat voisivat ottaa opikseen yritysmaailman johtajilta - entäpä toisinpäin?
Kukaan ei fiilistele vastoinkäymisiä, mutta vasta epäonnistumisten ja omakohtaisuuden kautta opitaan syvällisesti.
Yrittäjyystaidot ovat elämäntaitoja
Laulaminen ja musisointi ovat toimintaa, jossa ollaan vahvasti intuitiivisuuden ja kokemuksellisuuden äärellä. Taiteilijat ja luovan alan ammattilaiset ovat usein luonnostaan taitavia kysymään miksi-kysymyksiä. Taiteilijoilla onkin Kairan mielestä paljon juuri intuitioon liittyviä taitoja, joista bisnesmaailmassa usein vasta keski-ikäiset yritysjohtajat uskaltavat puhua.
Taidot ovat luovan alan ammattilaisilla usein niin intuitiivisessa muodossa, ettei niitä välttämättä havaita yrittäjyystaidoiksi. “Liiketoimintasuunnitelman tai sopimuspohjan laatimisen kaltaiset taidot ovat yksityiskohtia. Yrittäjyystaidot ovat ennen kaikkea dynamiikan ymmärtämistä sekä asioiden omakohtaisesti tuntemista ja kokemista”, Kaira pohtii.
Kairan mukaan yrittäjyystaidot ovat elämäntaitoja, joita koulutus auttaa jäsentämään. Luennoimalla ei voi oppia yrittäjyyttä, vaan lopulta yrittäjyystaidot opitaan vain yrittämällä: “Yrittäjyys tapahtuu oikeassa elämässä, ja se on opittava kokemuksellisesti. Kukaan ei fiilistele vastoinkäymisiä, mutta vasta epäonnistumisten ja omakohtaisuuden kautta opitaan syvällisesti.”
Sisäistä motivaatiota herättämässä
Esimerkkinä intuitiivisista yrittäjyystaidoista Kaira antaa kuoronjohtajan kyvyn herättää laulajissaan sisäistä motivaatiota. Monen yrityksen henkilöstöjohtaja olisi tällaisesta organisointitaidosta kateellinen: ison ihmisjoukon synkronoimisesta laulamaan harmoniassa keskenään.
Kuoronjohtajalla on useimmiten johdettavanaan harrastajia, joille ei makseta harrastuksestaan palkkaa. Harrastajia toimintaan sitouttaessa toiminnan lähtökohtana on kuorolaisen sisäinen motivaatio tehdä asioita. Vapaaehtoistoiminnassa vastinetta panokselleen saa Kairan mukaan sitä enemmän, mitä enemmän toiminnan eteen tekee: “Jos vaikka kuorolaiset haluavat laulaa hyvässä kuorossa ja kaikki tekevät kovasti työtä laulutaitonsa eteen, niin silloin lauletaan ennen pitkää hyvässä kuorossa. Tämä on itseensä investoimista: saat sitä enemmän irti, mitä enemmän harrastukseen laitat.”
Mikäli yrityksen tai kuoron toiminnasta halutaan tehdä jatkuvaa, kehittyvää ja kasvavaa, tekemisen itsessään on tarjottava kaikille osapuolille tyydytys. “Jos kuoronjohtaja tarvitsisi vain rahaa, siihen olisi luultavasti paljon helpompiakin tapoja. Jos motivaatio mennä töihin on pelkkä raha, on todennäköistä, ettei työn tekeminen ole pitkällä tähtäimellä sisäisesti palkitsevaa”, Kaira toteaa.
Kuva: Jesse Pasanen
Kuoroharrastajan palkkaa ovat elämykset ja yhteisöllisyys
Liittyessään kuoroon harrastaja saa kuitenkin Kairan mukaan myös arvolupauksen toiminnasta. Kuorotoimintaan mukaan pääseminen sekä siitä seuraava yhteisöllisyys ja elämyksellisyys ovat itsessään eräänlainen kuorolaisen palkka. Jos se ei kelpaa korvaukseksi laulajalle, on hän aina vapaa lähtemään.
“Maksu ei ole aina rahaa, ja tämä on tärkeä asia muistaa. Voin saada ihmiset tekemään täysin päättömiä juttuja, jos maksan heille, mutta mihin se vie? Lopulta rahat loppuvat, kaikki on ohi eikä mitään jää käteen”, Kaira summaa.
Vaatimus sitoutumisesta yhteiseen työskentelyyn saa siis olla kuorotoiminnassa mukana, eikä vaatimusta tarvitse pelätä esittää. Vaatimusta vain ei tule Kairan mielestä esittää siinä muodossa, että mitä kuoronjohtaja haluaa, vaan mitä laulaja itse haluaa: “Tällöin voidaan kysyä laulajilta, mihin asti he ovat valmiit menemään.”
Kriisiaikoina korostuu johtajan toimintakyky
Korona-aika on poikkeuksellinen kriisi kestäessään niin pitkään. Pitkittyessään kriisistä tulee uusi normi ja sopeutumista, ja se jos mikä on Kairan mukaan muutosjohtamista. “Tässä ajassa katsotaan, missä meidän taidoille ja kyvyille on kysyntä tässä uudessa maailmassa”, Kaira tuumaa.
“Näkisin, että mikään johtamisessa ei muutu: kriisijohtaminen on hyvää johtajuutta mutta vain intensiivisemmin. Johtaminen on suunnan näyttämistä, uskon luontia ja esteiden poistamista muiden edestä - kriisiaikana sitä vain pitää tehdä enemmän ja tiuhemmin kalibroiden.”
“Kriisin keskellä ei ole aina aikaa palautua, joten johtajan olisikin tärkeää huolehtia jaksamisestaan jo ennen kriisiä.”
Kriisijohtamisessa korostuu, pystyykö johtaja pitämään oman toimintakykynsä yllä. Oman mielen ja kehon hyvinvointi on Kairan mukaan tärkeää, sillä monesti kriisin aikana ruvetaan polttamaan henkisiä ja fyysisiä varastoja. Kriisin keskellä ei ole aina aikaa palautua, joten johtajan olisikin tärkeää huolehtia jaksamisestaan jo ennen kriisiä.
Kriisin keskellä johtajakaan ei välttämättä tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Johtajalta odotetaan siitä huolimatta uskon valamista johdettaviinsa. Kaira jatkaa: “Johtaja ylläpitää tarinaa ja pitää laumansa yhdessä vaikeidenkin aikojen yli. Voidaan ajatella, että johtajan työhön kuuluu pitää itsensä tilanteessa kuin tilanteessa lipunkantajana, joka muistuttaa johdettavilleen: meidän juttumme on isompi kuin osiensa summa.”
Johtaja kantaa vastuun päätöksenteosta niin hyvänä kuin huonona aikana. Kriisijohtamisessa johtajakin joutuu tekemään päätöksiä paljon intuitiivisemmin. “Johtajan on pakko tehdä päätöksiä ja ottaa riskejä, mikä on vastuunottoa. Huonoin ratkaisu olisi olla tekemättä päätöksiä.”
Kuva: Jesse Pasanen
Uskalla astua askel sivuun
Kulttuurialalla on paljon ihmisiä, joille rahaa tärkeämpää on päästä toteuttamaan itseään. Opiskeluihin on usein haettu suurilla unelmilla, mutta koulutus ei välttämättä tarjoakaan eväitä siihen, miten lähteä edistämään omia ammatillisia unelmiaan.
“En usko, että kukaan hakee taidekouluun päästäkseen tekemään liukuhihnatyötä, ja sen takia tärkeää on pistää itsensä todella likoon”, Kaira toteaa. ”Sanon opiskelijoilleni, että kerran kun olette päässeet tänne asti, pistäkää vielä vähän enemmän peliin ja katsokaa mihin asti voitte päästä.”
Ongelma ammatillisten unelmien tavoittelussa on Kairan mielestä monesti se, että hyvin harva tietää lopulta mitä haluaa. Monet jonottavat samaa unelmaa, vaikka eivät välttämättä ole itse valinneet sitä. Myös musiikkialalla annetaan varmasti paljon valmiita unelmia, Kaira pohtii.
“Haluan rohkaista ihmisiä astumaan pitkästä jonosta yhden askeleen sivuun: voit käyttää niitä taitoja ja vahvuuksia mitä sinulla on, siten erottua joukosta ja olla oma itsesi. Kunnia ja kiitos tulevat jälkikäteen. Jos ajattelee, että rupeaa tekemään vasta sitten kun on täydellinen idea ja hetki, sitä päivää ei tule.”
“Fokusta kannattaa suunnata ennemmin siihen, miten tekee, kuin että mitä tekee.”
Työmäärän lisääminen ei ole Kairan mukaan välttämättä tie unelmaan, vaan päin vastoin: “Ehkä joskus työn tekemisen hetkellinen vähentäminen voi auttaa fokusoitumaan ja pyrkimään kohti itselleen tärkeitä tavoitteita.”
Ammatillinen kasvaminen ja kehittyminen vaativat usein irtiottoa mukavuudesta. Fokusta kannattaa suunnata ennemmin siihen, miten tekee, kuin että mitä tekee. “Unelmointiin pitää oppia. Mikään työ ei ole ikinä hukkaan heitettyä, jos nautit siitä”, Kaira rohkaisee.
Juttu on julkaistu aiemmin Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen jäsenlehti Bulletinissa.