Nuorten naisten nousu johtopaikoille
Naisten asema ja tasa-arvon toteutuminen on puhututtanut viime aikoina, myös kulttuurin ja musiikin saralla. Näin Minna Canthin juhlavuonna on aiheellista kääntää katse hetkeksi myös omaan ammattikuntaamme tasa-arvoisuuden ja sen mahdollisten kehityskohtien näkökulmasta.
Maisterin pro gradu -opinnäytetyöni Naisjohtaja – hyvä jätkä vai bimbo bossi? (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018) käsittelee naisjohtajuutta musiikinjohtamisen näkökulmasta. Tutkimukseni tarkoitus oli kuvata naispuolisten musiikinjohtajien kertomuksia työstään sekä työn ja sukupuolen mahdollisesta yhteydestä. Tavoitteeni oli pohtia vallitsevia kulttuurisia käsityksiä ja sosiaalisia rakenteita suomalaisessa musiikkielämässä. Toteutin tutkimuksen alkuvuodesta 2016 internetkyselynä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 21 eri ikäistä, taustoiltaan erilaista naispuolista kuoron- tai orkesterinjohtajaa eri puolelta Suomea.
Kuva: Jesse Pasanen
Johtaminen odotetaan laajaa osaamista
Musiikinjohtajalta edellytetään kyselyaineiston perusteella hyvin monipuolista musiikillista osaamista ja laaja-alaisia opintoja. Tämä heijastuu työnkuvaan: musiikinjohtajan ammatille on ominaista eräänlainen musiikin sekatyöläisyys. Vastaajista valtaosa toimi johtamistyön ohella esimerkiksi opettajina, muusikkoina tai tutkijoina. Vastaajat kokivat työaikansa itselleen jossain määrin sopiviksi, joskin vastauksissa oli hajontaa. Työ- ja vapaa-ajan erottaminen koettiin usein hankalaksi, kun taas yksityiselämän ja työn yhdistäminen koettiin kohtalaisen luontevaksi. Kolmasosa vastaajista kertoi rahallisen korvauksen olevan tehtyyn työmäärään nähden huono, vajaan puolen mielestä se oli kohtalainen ja viidesosan mielestä työstä saatu korvaus oli hyvä.
Musiikinjohtajalle tärkeinä ominaisuuksina pidettiin muun muassa muusikkoutta, ammattitaitoa, teknistä taitavuutta ja määrätietoisuutta. Tärkeänä pidettiin myös ajanhallintaa, monipuolisuutta, ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja, empatiakykyä ja ahkeruutta. Alalla työskentelyn tuoman kokemuksen myötä vastaajat kertoivat rohkeuden, määrätietoisuuden ja rentouden lisääntyneen. Rentous oli vapauttanut vastaajia kuuntelemaan enemmän johdettaviaan sekä paljastamaan myös omia heikkouksiaan. Teknisen osaamisen ja ajanhallinan kehittymisen koettiin helpottaneen työskentelyä sekä antaneen työhön varmuutta.
Johtamistyön perustana koettiin hyvä vuorovaikutus, avoimuus ja turvallisen ilmapiirin luominen. Vuorovaikutuksen luomisessa koettiin keskeiseksi kuunteleminen, keskustelu, yhdessä visiointi, rehellisyys ja avoimuus. Vastaajat kokivat, että vuorovaikutusta edistää johtajan jämäkkyys ja vaativuus, selkeä suunnittelu ja tiedottaminen, vuorovaikutus- ja ilmaisuharjoitukset, monipuolinen harjoittaminen, ulkoa laulattaminen, empaattisuus sekä selkeä vastuunjako. Musiikinjohtajien koulutuksessa ei aineiston perusteella kuitenkaan huomioida tarpeeksi työn psykologista ja pedagogista luonnetta, vaan koulutus keskittyy musiikilliseen osaamiseen.
Eriarvoisuutta ja ennakkoluuloja
Naisten ja miesten erilainen kohtelu ja epätasa-arvoisuus musiikkialalla ei ole mielipideasia vaan monin tutkimuksin todistettu yhteiskunnallinen ilmiö. Myös omassa tutkimuksessani kävi ilmi, että monella vastaajista oli kokemuksia eriarvoisesta kohtelusta. Sukupuolen vaikutus kuoronjohtajan työhön koettiin muun muassa perhe-elämän ja työelämän yhdistämiseen liittyvinä haasteina, palkkaeroina, korkean profiilin johtotehtävien mieskeskeisyytenä, ennakkoluuloina sekä eri tavoin ilmenevänä naispuolisten ammattilaisten vähättelynä, kommentointina ja jopa sukupuolisena häirintänä.
Osa kyselyyn vastanneista naisjohtajista koki kärsivänsä naispuolisten roolimallien täydellisestä puutteesta, esikuvatyhjiöstä. Naisten toivottiin osassa vastauksia omaksuvan röyhkeää asennetta mieskollegoiltaan sovittelevuuden ja sivusta seuraamiseen sijaan. Mielenkiintoista tutkimuksessa oli, että toisaalta osa vastaajista oli voimakkaasti sitä mieltä, ettei tasa-arvon toteutumisessa ole alallamme ongelmaa, vaan kyse olevan enemmänkin naisten omista kuvitelmista ja vääristyneistä asenteista.
Palautetun gradun riemua!
Kannustetaan naisia johtotehtäviin!
Kasvatuksella koettiin olevan tärkeä rooli sukupuolisen tasa-arvotyössä: tyttöjä ja naisia tulisi kannustaa musiikinjohtajan ammattiin tasa-arvoisesti poikiin ja miehiin nähden. Toiveena oli, että suomalaisella musiikkikentällä lopetettaisiin jaottelu nais- ja miesjohtajiin, ja että sukupuoliin liittyvistä vanhentuneista asenteista luovuttaisiin.
Musiikinjohtaja on muusikko- ja taiteilijarooliensa lisäksi myös musiikkikasvattaja. Koulutuksen pohjavireet tiedostettuine ja tiedostamattomine arvoineen vaikuttavat väistämättä toimintaamme. Purkaaksemme sukupuolittuneisuutta ja epätasa-arvoisia valtasuhteita ongelmat täytyy ensin tunnistaa. Keskustelun herätteleminen naisten asemasta ja tuoreen naistiedon tuottaminen ovat oivia tapoja puuttua peliin. Tutkimus avarsi itselleni alamme yleisessä keskustelussa vaiettuja, yksityisiä mutta myös samastuttavia kokemuksia.
#metoo:n aika ei ole ohi
Suomalaista kuorokulttuuria, musiikkielämämme korkeaa tasoa ja koulutustamme arvostetaan maailmalla. Meillä on vastuu huolehtia ammattikuntamme kehittymisestä, nostaa ammattimaisen kuoronjohtotyön arvostusta ja kulkea edelläkävijöinä myös tasa-arvotyössä. #metoo:n aika ei ole todellakaan ohi: tarvitsemme keskustelua ja käytännön toimia musiikkikoulutuksen ravistelemiseksi ja rakenteellisen eriarvoisuuden purkamiseksi – niin kauan kunnes aihe on aidosti vanhentunut ja loppuun kaluttu.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen jäsenlehti Bulletinissa.